Yumeihon ja Saionjin historia

Yumeiho-terapian kehittäjä Masayuki Saionji (syntymänimeltään Otsuki Masayuki, taiteilijanimi Saionji Masayuki) syntyi Tokiossa 18.11.1943 ja menehtyi 28.2.2005 onnettomuudessa. Hän eli 61-vuotiaaksi ja jätti jälkeensä menetelmän, joka oli ehtinyt levitä 73 maahan, sekä kansainvälisen instituutin, jota hän johti yli kaksi vuosikymmentä.

Yhdistys käyttää tällä sivustolla nimimuotoa "Masayuki Saionji" tai lyhyesti "Saionji" — japanin tapaa noudattaen sukunimi on Saionji ja etunimi Masayuki.

Saionjin elämänkerta kuuluu kerrottavaksi siksi, että Yumeiho® ei ole kollektiivisen tutkimuksen tuote vaan yhden ihmisen elämäntyö. Menetelmän muoto, sisältö ja opetustapa kantavat kaikki Saionjin omaa kädenjälkeä. Tämä on samalla syy siihen, miksi Yumeiho-katan säilyminen alkuperäisessä muodossaan on niin keskeistä menetelmän jatkajille: kyse ei ole keksinnöstä vaan perinnöstä, jota välitetään edelleen sellaisenaan.

Lapsuus ja varhaiset vuodet (1943–1975)

Saionji syntyi sodanaikaisessa Tokiossa ja vietti nuoruutensa Japanin jälleenrakennusvuosien keskellä. Isänsä toiveesta hän aloitti opinnot Meiji-yliopiston kauppatieteellisessä tiedekunnassa, mutta hänen oma kiinnostuksensa kulki toiseen suuntaan: kiinan kieleen ja kalligrafiaan. Opiskeluvuosinaan Saionji keskittyi yhä enemmän näihin, vähemmän ja vähemmän liiketalouteen, kunnes lopulta jätti yliopiston kesken.

Kolmen seuraavan vuoden ajan hän toimi kiinalaisen kalligrafian opettajana ja vieraili usein Kiinassa syventääkseen taitojaan. Juuri kalligrafia avasi hänelle tien, joka osoittautui myöhemmin ratkaisevaksi: vanhojen kiinalaisten tekstien lukeminen vei hänet kosketuksiin perinteisen kiinalaisen lääketieteen filosofian ja manuaalisten hoitomenetelmien kanssa. Saionji on myöhemmin kuvannut, että teoreettiset periaatteet, filosofia ja erityisesti näiden teosten kuvaamat manuaaliset hoitomenettelyt kiehtoivat häntä siinä määrin, että hän päätti omaksua ne.

Tämä on Yumeihon ymmärtämisen kannalta tärkeä yksityiskohta. Menetelmä ei syntynyt lääketieteen vaan vanhojen tekstien kautta — kalligrafia oli silta, joka johdatti Saionjin lääketieteen ulkopuolisille lähteille ja jätti hänelle vapauden katsoa kehoa rakenteena, ei diagnoosien luettelona.

Mestarit ja menetelmän juuret (1975–1981)

Vuonna 1975 Saionji tapasi Shuichi Onon (大野秀一), Shaolin-kamppailulajin korjaustekniikoiden tutkijan ja Seitai-ho-mestarin. Tämä tapaaminen muodosti menetelmän toisen perustan. Ono oli aikoinaan, 16-vuotiaana, matkustanut Kiinaan opiskelemaan Chuen Fa -kungfutyyliä ja oppinut sen yhteydessä Reposition Therapy -kuntoutustekniikoita — kiinaksi Zheng Ti Fa, japaniksi Seitai-ho — joita oli kehitetty muun muassa kuuluisassa Shaolin-luostarissa. Toisen maailmansodan päättymiseen 1945 saakka Ono oli viettänyt Kiinassa vuosia, ja palattuaan Japaniin hän oli koostanut omasta perinnöstään uuden synteesin.

Saionji opiskeli Onon ohjauksessa intensiivisesti. Kuuden vuoden ajan hän syventyi useisiin perinteisiin itämaisiin manuaalimenetelmiin: Tui-na, Zheng Ti Fa, An-Ma, Shiatsu, Do-In ja Seitai-ho. Tämä laaja, vertaileva opiskelu oli erityisen tärkeä siksi, että se mahdollisti Saionjin nähdä, missä eri perinteet kohtasivat ja missä ne erosivat — ja missä yhdistettynä ne tuottivat enemmän kuin erikseen.

Vuonna 1980 Saionji avasi ensimmäisen oman kabinettinsa Tokioon ja aloitti samalla esperanton opiskelun. Päätös vaikuttaa pieneltä, mutta se osoittautui menetelmän kansainvälisen levittämisen kannalta ratkaisevaksi: 1980-luvun lopulla nimenomaan esperantonpuhuvat yhteisöt eri puolilla Eurooppaa olivat ne, jotka kutsuivat Saionjin opettamaan menetelmäänsä — kieliyhteys oli olemassa, kun lääketieteellistä yhteyttä ei vielä ollut.

Vuonna 1981 Saionji valmistui kansallisesta Shiatsu-koulusta (Nihon Shiatsu Senmon Gakko). Pian, vuonna 1983, hän sai shiatsu-hieronnan ja pisteterapian mestarin lisenssin Japanin terveysministeriön akkreditoimasta Examination Foundation for Oriental Therapy Techniques and Researches -säätiöstä — virallisen aseman, joka antoi hänelle mahdollisuuden opettaa ja levittää oppimaansa muodollisesti tunnustetussa muodossa.

Menetelmän syntymä ja vakiinnutus (1981–1987)

Saionjin omien sanojen mukaan hän alkoi 1980-luvun alussa epäillä, eroaako Ohnon perinne todella perinteisestä Zheng Ti Fasta — vai oliko se vain yksi sen muunnelma muiden joukossa. Tämä epäilys johti hänet rakentamaan oman systeeminsä. Vuonna 1981 hän kehitti uuden terapeuttisen järjestelmän, jossa oli 100 erillistä tekniikkaa, ja nimesi sen aluksi "Divine Massage" -nimellä, sitten "Coxal Bone Adjustment and Acupressure Therapy". Tästä vakiintui lopulta nimi Yumeiho-terapia. Saionji kuvaa kirjassaan, että uuden nimen ja itsenäisen järjestelmän hän loi "mestarin suostumuksella" — kyseessä ei siis ollut irtaantuminen Ohnosta vaan järjestelmällinen kehitysaskel, johon Ohno antoi siunauksensa.

Vuonna 1982 Saionji perusti yhteistyökumppaniensa kanssa AKAHIGE-säätiön menetelmän levittämistä varten ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa asti vuonna 2005. Säätiön tehtävänä oli alusta alkaen kansainvälinen — tavoitteena oli "levittää Yumeiho-terapiaa kaikkialle maailmaan".

Saionjin keskeisin teos "Hipbone Yumeiho Therapy" (Hip-correcting Kneading and Pressing Therapy) valmistui tammikuussa 1987, ja japaninkielinen laitos ilmestyi saman vuoden toukokuussa. Kiinankielinen laitos julkaistiin joulukuussa 1987 ja englanninkielinen Xue Yuan -kustantamolla Pekingissä toukokuussa 1990. Tämä on Yumeihon kanoninen menetelmäkuvaus — kirja, johon kaikki myöhemmät esitykset menetelmästä viittaavat ja jonka pohjalta tämänkin sivuston sisältö rakennetaan.

Jo vuonna 1983 Saionji oli perustanut Tokioon laitoksen 国際予防医学実践研究所, englanniksi International Preventive Medicine Practice Institute (Yumeiho Center), ja johti sitä kuolemaansa asti. Saionjin lähestymistapa oli ennaltaehkäisevä: tavoitteena oli tunnistaa ja korjata vaivan rakenteellinen aiheuttaja, jotta siitä seuraavia oireita ei syntyisi.

Kansainvälinen vaihe (1989–2004)

Vuodesta 1989 Saionji alkoi vierailla eri maissa esperantonpuhuvien yhteisöjen järjestämänä. Ensimmäinen ulkomaanvierailu marraskuussa 1989 johti Puolaan, ja Rzeszówissa Saionji piti ensimmäisen kansainvälisen Yumeiho-koulutuksensa. Tästä alkoi Puolan keskeinen asema Yumeihon eurooppalaisena tukikohtana.

Vuonna 1990 hänet kutsuttiin opettamaan menetelmäänsä Moskovan ilmavoimien keskussotilassairaalaan. Yhteistyö kesti yli kymmenen vuotta, ja sen aikana koulutettiin yli 130 sotilaslääkäriä. Vuosien 1990–1995 aikana Saionji vieraili Moskovassa toistuvasti, ja hoitojen kohderyhmäksi muodostuivat erityisesti lentäjät ja avaruusmiehet — ammattiryhmät, joiden työ kohdistaa kehoon poikkeuksellista mekaanista kuormitusta ja joille ennaltaehkäisevä lähestymistapa oli erityisen relevantti.

Saionjin akateemiset tunnustukset karttuivat 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1994 Venäjän terveysministeriön perinteisen lääketieteen tutkimuslaitos myönsi hänelle perinteisen lääketieteen tohtorin kunnianimen. Vuonna 1995 vastaavan arvon myönsi San Marinon kansainvälinen tiedeakatemia, samana vuonna kun Saionji esitteli menetelmänsä Moskovan Kansainvälisen tiedeakatemian tieteellisessä neuvostossa lääketieteen tohtorin arvokilpailussa.

Vuoteen 2004 mennessä Saionji oli matkustanut yli 40 maahan, ja Yumeiho oli levinnyt 73 maahan. Lisätietoja menetelmän nykyisestä levinneisyydestä ja organisaatiorakenteesta löytyy Yumeihon kansainvälisyys -sivulta.

Saionjin perintö (2005→)

Saionji menehtyi 28.2.2005 onnettomuudessa. Hänen kuolemansa jälkeen Yumeihon kansainvälinen kattojärjestö Yumeiho Center, joka toimii Nagoyassa, on jatkanut menetelmän opetusta ja vakiintumista. Keskuksen edustajina ovat toimineet järjestyksessä Shigeru Hashimoto vuosina 2005–2010, Toshiharu Kitami vuosina 2010–2017 ja Hisayuki Ozaki vuodesta 2017 alkaen. Jatkuvuus on ollut tietoinen valinta: vastuu on siirtynyt lähimpien opetuslasten käsiin, ja menetelmän alkuperäinen muoto on säilytetty sukupolvelta toiselle.

Saionji julkaisi elämänsä aikana useita kirjoja Yumeihosta — japaniksi, kiinaksi, englanniksi, esperantoksi, espanjaksi, saksaksi, ranskaksi, venäjäksi ja romaniaksi — joista keskeisin on vuonna 1987 valmistunut Hipbone Yumeiho Therapy. Tämä on kanoninen menetelmäkuvaus, johon tämänkin sivuston Saionji-viittaukset perustuvat.

Saionjin perintönä jäänyttä Yumeiho-kataa ei ole alkuperäisestä muodostaan muutettu eikä siihen ole lisätty täydennyksiä. Tulokset, joita Saionji kuvaa kirjoissaan, on saavutettu samalla liikesarjalla, jota nykyiset Yumeiho-terapeutit ympäri maailmaa opettelevat ja käyttävät. Tämä on perinteen logiikka: menetelmä siirtyy eteenpäin kädestä käteen, ei kehitettynä versiona vaan alkuperäisenä.

Lähteet

Saionji Masayuki, Hipbone Yumeiho Therapy (Xue Yuan Publishing House, Beijing, 1990); Yumeiho EU, History of Yumeiho Therapy, yumeiho.eu/history-of-yumeiho-therapy; Yumeiho Japan, 湧命法の歴史, yumeiho.jp/about#history.